Digitalisaatio on tulevaisuuden mahdollistaja.
Seuraavien vuosikymmenien aikana Suomen väestö ikääntyy, vähenee ja keskittyy kasvukeskuksiin. Samaan aikaan osaavan työvoiman saatavuuteen ja kohtaantoon liittyvät haasteet korostuvat kaiken kokoisissa kunnissa sijaintiin katsomatta. Osaajapula tulee korostumaan entisestään ja se koskettaa suuresti myös sote- ja pelastusalan työvoimaa.
Jotta elintärkeitä palveluita voidaan tulevaisuudessa tarjota, niin meidän tulee tehostaa palveluntuotantoa kaikin mahdollisin tavoin. Yksi merkittävä mahdollisuus on digitalisaation ja tieteen täysimääräinen hyödyntäminen.
Tämä mahdollisuus nousi esille myös, kun kysyin tutulta haja-asutusalueella asuvalta edunvalvontapäälliköltä, mitä hän toivoo uudelta hyvinvointialueelta: ”Digitalisaatio on mahdollisuus, jota on hyödynnettävä täysimääräisesti erityisesti haja-asutusalueilla. Palveluiden kehittämisessä huomioitava käyttäjäystävällisyys, jotta yhdenvertaisuus toteutuisi. Sotepalveluiden oltava yhtä yksinkertaisia kuin Facebook.”
Palvelut tulee uudistaa 2020-luvulle hyödyntämällä nykyistä vahvemmin uusinta tietoa ja teknologiaa. Myös tekoälyn käyttöä on syytä lisätä niihin palveluihin, joissa tekoälyllä saavutetaan nykyistä parempi palvelun tuoton taso. Tiedon tulee myös liikkua sujuvasti järjestelmissä ja niiden sisällä.
Digitaaliset palvelut ovat keino tehostaa ja parantaa hoitoon pääsyn sujuvuutta. Samalla tulee huolehtia siitä, että digitaalisia palveluita käyttämättömille henkilöille taataan hoito ja apu, joten digitaaliset palvelut eivät voi syrjäyttää keveissäkään palvelun osissa kokonaan fyysisesti tapahtuvia kohtaamisia. Hyvinvointialueiden tietojärjestelmien rakentamisessa tietoturvallisuuteen on kiinnitettävä erityisen tarkkaa huomiota.