Varhaista tukea, ei pelkkää lastensuojelua.
Neuropsykiatrisesti oireilevat lapset ja nuoret ovat usein väliinputoajia, mitä tulee yhteiskunnan tarjoamiin tukipalveluihin. Perheet jäävät usein ilman mitään tukea ja ongelmien kärjistyessä perheet ohjataan suoraan lastensuojelun piiriin. Koulujen ja sosiaalitoimen tulisi voida tarjota näille lapsille ja nuorille riittävä tuki jo varhaisessa vaiheessa, jotta suuremmilta ongelmilta voitaisiin välttyä. Lastensuojelukaan ei aina tunnista, näiden lasten ja nuorten erityistarpeita, mikä taas kriisiyttää lapsen tilannetta entisestään.
Aivan liian usein tilanne menee siihen pisteeseen, että ainoaksi keinoksi nähdään lapsen sijoittaminen perheen ulkopuolelle. Autismikirjon lapsien osuus kaikista lastensuojelun kautta sijoitetuista on huomattavan suuri. Sijoitus kodin ulkopuolelle ilman oikeanlaista tukea ei yleensä ratkaise lapseen tai hänen koulunkäyntiinsä liittyviä ongelmia.
Sosiaalitoimessa ja koulussa ei ole riittävästi autismikirjon osaamista, jota tarvitaan autismikirjon asiakkaiden haasteiden tunnistamiseen. Näille lapsille ja nuorille ei osata tarjota heidän yksilöllisiin tarpeisiinsa vastaavaa, oikea-aikaista tukea ja apua.
Hyvinvointialueissa (sote) ja kunnissa (koulut) on suunnattava riittävästi resursseja ja osaamista autismikirjon nuorten tukemiseen ja palveluihin.