Toive n:o 4

Hoitosuhde.

Jokainen meistä voi tälläkin hetkellä valita terveysasemansa, oli se sitten missä kunnassa tahansa. Terveysasemalla on taas lääkärien resurssit jaettu asuinalueiden mukaan. Eli mikäli lääkäreitä on vain tarpeeksi, niin todennäköisesti kohtaat saman lääkärin jokaisella hoitokerralla. Terveysaseman voi vaihtaa kerran vuodessa ja samalla siirtyy niin perusterveydenhuolto kuin hammashuoltokin. Mikäli itselle osoitteen perusteella osoitettu lääkäri ei ole mieleinen, niin jokaisella on oikeus vaihtaa lääkäriä.

Tuossa kuvasin hoitosuhdetta tilanteessa: jos.

Jos tarkoittaa sitä, että jos meillä on tarpeeksi perusterveydenhuollon lääkäreitä ja jos henkilökunnan vaihtuvuus ei olisi suurta, niin pitkä hoitosuhde ja ns. omalääkäri toteutuisi hyvin jo nyt. Resurssipulan vuoksi hoitosuhteet ei kuitenkaan tällä hetkellä toteudu, mikä taas on hyvin ongelmallista erityisesti pitkäaikaissairaiden hoidossa.

Pitkäai­kaista sai­rautta sairas­ta­ville tär­keintä on pitkäai­kainen hoito­suhde. Ny­kyinen tervey­den­huolto ei pys­ty vas­taamaan kroo­nisten sai­rauksien tois­tuvaan ja jat­kuvaan hoi­don ja hoi­van tar­peeseen. Terveydenhuollon suorista kustannuksista valtaosa arvioidaan syntyvän pitkäaikaissairauksista. Ny­kyinen tervey­den­huol­to­jär­jes­telmä on raken­tunut pääo­sin akuuttien sairaus­ta­pah­tumien pois­hoitoon ei­kä vas­taa kroo­nisten sai­rauksien tois­tuvaan ja jat­kuvaan hoi­don ja hoi­van tar­peeseen.

Pitkäaikaissairaista suurin osa haluaisi itse valita palveluntarjoajan ja kokee valinnanvapauden lisäämisen olevan hyvä asia omien sairauksien hoidossa.

Jotta pitkäaikaissairaiden hoito olisi toimivaa ja tehokasta, niin hoitosuhteiden tulee olla pitkiä. On kyse sitten lääkärin tai hoitajan vastaanotosta, niin vastaanottoajasta suurin osa saadaan hyödynnettyä sairauden hoitoon, kun hoidettava on sairaustaustoineen tuttu. Mikäli hoitoa saa joka kerta eri henkilöltä, niin iso osa vastaanottoajasta menee vanhojen potilastietojen lukuun, mikä ei ole tehokasta tai tarkoituksenmukaista kenenkään kannalta.

Pitkien hoitosuhteiden mahdollistaminen on hyväksi kaikille osapuolille, niin hoidettavalle, hoitoa antaville kuin yhteiskunnan taloudelle.