Yhdistystoiminta on ollut itselle aina tärkeää eikä ihme. Oikeastaan juuri yhdistysten ansiosta Suomi on meidän tuntema itsenäisen kansakunta. Yhdistyksissä, nimensä mukaisesti, samoja ajatuksia omaavat ihmiset kokoontuvat yhteen ja ajavat tärkeäksi kokemiaan asioita – yhdessä.
Yhdistyksien ansiosta on syntynyt kirjallisuusseuroja, vapaapalokuntia, eläinsuojeluyhdistyksiä, kansallisliikkeitä… Oikeastaan kaikki yhteiskunnan eteenpäin saama voima lähtee liikkeelle meistä ihmisistä. Usein vielä niin, että edistyksen takana on yksi ihminen, joka saa kerättyä ympärilleen samoin ajattelevia ja pian tärkeää asiaa ajaa jo kokonaiset yhteisöt.
Tällä hetkellä olen jäsenenä eläin- ja luonnonsuojeluyhdistyksissä, reserviläistoiminnassa, rakennusalan yhdistyksissä, veronmaksajien puolesta toimivassa yhdistyksessä, poliittisessa toiminnassa… Taustaa on myös taiteen ja historian asiaa ajavista toimijoista.
Kaikilla meistä ei toki tätä palavaa yhteistoiminnan ja vaikuttamisen intoa ole, mutta ei tarvitsekaan olla. 
Osallistua voi myös arkipäiväisten kohtaamisten kautta, jolloin omia tärkeitä asioita voi tuoda esille niille ihmisille, jotka niitä sitten voivat osaltaan viedä aktiivisille tahoille eteenpäin.
Itselleni tämä on ollut ja on ainut oikea tapa elää. Nautin elämästäni ja siitä, että meillä on vapaus toteuttaa itseämme, mikäli niin haluamme.