Laadin vuonna 2019 Eläinten ystävä -lehteen vieraskynän, jossa nostin esille itselleni merkityksellisen eläinkirjan. Tämä alle nostamani aikaisempi kirjoitukseni nousi uudestaan mieleeni, kun minulta kysyttiin hiljattain neuvoa sopivan lemmikin hankintaan. Keskustelussa nousi esille olettamus siitä, etteivät pienlemmikit tarvitsisi erityistä huolenpitoa. Lemmikkiä hankittaessa unohtuu usein, että myös muut eläimet kuin ihmiset voivat tylsistyä ja masentua. Vastuullamme olevien muiden eläinten hyvinvoinnista tulee huolehtia.
”Hankin Helena Telkänrannan Pienlemmikkien virikeoppaan itselleni vuonna 2008, kun aloitin opiskeluideni ohella työn eläintarvikeliikkeessä. Samoihin aikoihin aloitin myös aktiivisen osallistumisen eläinsuojeluyhdistysten toimintaan.
Huomasin pian, miten helposti pystyin vaikuttamaan myös kaikkein pienimpien ja väärinymmärretyimpien lemmikkien hyvinvointiin antamalla neuvoja ja vinkkejä hyvään eläintenpitoon. Koska omakohtaista kokemusta eri eläinlajeista ei ollut tuolloin vielä paljoa kertynyt, päätin hankkia lisää tietoa tutustumalla olemassa olevaan kirjallisuuteen. Pienlemmikkien virikeopas osoittautui itselleni kaikkein eniten luetuksi teokseksi.
Lemmikkiä hankittaessa unohtuu usein, että myös muut eläimet kuin ihmiset voivat tylsistyä ja masentua. Tämä ajattelemattomuus korostuu varsinkin silloin, kun eläimen paino mitataan grammoissa. Eläimen koko ei kuitenkaan vaikuta siihen, miten se kokee viihtyvyytensä tai kärsimyksensä. Pienlemmikkien hyvinvointiin panostaminen on siksi yhtä tärkeää kuin vaikkapa koirien tai kissojen. Pienempien ja suurempien lemmikkien eroavaisuus on vain se, että suurempien hyvinvoinnin puute ilmenee ihmiselle selkeämmin ja haitallisempana. Esimerkiksi koiran ongelmallinen käytös on suhteellisen helppo tunnistaa.
Lemmikin liikkumatilan, virikkeiden, seuran ja turvallisuuden takaaminen on ihmisen vastuulla. Lemmikkieläimistä valtaosa on ollut ihmisen hoidossa vasta kymmeniä tai satoja vuosia, mutta lemmikkieläiminä pidettävät lajit ovat olleet olemassa miljoonien vuosien ajan.
Lemmikiksi otettavan eläinlajin ulkonäkö voidaan muuttaa ihmistä miellyttävämmäksi jo muutamassa sukupolvessa, mutta eläinlajin käyttäytymistarpeisiin ja taipumuksiin on huomattavasti vaikeampi vaikuttaa. Jopa kaikkein vanhimmilla, tuhansia vuosia ihmisen kanssa eläneillä lajeilla on samat eläinympäristön ja tekemisen vaatimukset kuin niiden luonnonvaraisilla esi-isillä. Tämä asettaa varsinkin pienlemmikin omistajalle haasteen, sillä pienlemmikit ovat eläneet ihmisen kanssa kaikkein lyhyimmän ajan.
Jokaisella eläinlajilla on omat erityispiirteensä, joten ennen lemmikin hankkimista on syytä pohtia, onko itsellä mahdollisuutta tarjota juuri haluamalleen eläinlajille sen hyvinvoinnin edellyttämää hoitoa. Oikeanlainen ympäristö ja seura ylläpitää eläimen fyysistä ja henkistä hyvinvointia, lievittää stressiä ja pidentää elinikää.
Huolehditaan yhdessä siitä, että kaikille vastuullamme oleville eläimille taataan lajinmukainen seura, turvallisuuden tunne, tarpeeksi liikkumatilaa sekä virikkeitä ja aktivointia. Parannetaan siis omien lemmikkiemme elämää ja puututaan rakentavasti huonolla tietopohjalla olevaan eläintenpitoon.”
