Sydämen sivistys on asia, jota meidän kaikkien tulee kehittää ja vaalia. Sydämen sivistyneisyys varmistaa sen, että huomioimme myös muut tekemissämme päätöksissä, emmekä nojaa perusteluita vain tiedolliseen sivistyneisyyteen. Sydämen sivistys on kypsyyttä, jota ei voi kirjoista oppia.
Sivistys tarkoittaa suomenkielessä toimijuudesta lähtevää muutosta. Sivistys voi perusmerkityksessään kattaa kaiken kokemuksien kautta omaksutun tiedon ja henkisen kehittyneisyyden, sekä ihmisen rakentaman sivilisaation tai kulttuurin. Sydämen sivistys on opillisen sivistyksen vastakohta. Sivistystä alettiin määrittelemään suomenkielisessä kulttuurissa 1800-luvulla ja tällöin myös tunnustettiin eri sivistyksen muodot. Liekö tuuria vai ei, mutta 1800-luvulla perustettiin myös Suomen ensimmäinen eläinsuojeluyhdistys ja ensimmäinen vapaaehtoinen palokunta – Turkuun.
Koen, että itselläni tärkein sivistyksen muoto on juuri sydämen sivistys. Se on myös sivistyneisyyden muoto, josta olen eniten huolissani, sillä liian usein kohtaa julkituloja, joissa huokuu joko täydellinen sivistyneisyyden puute, tai sitten totaalinen sydämettömyys.
Kun tarkastelen omia päätöksiäni ja tekojani taakse päin, niin voin huomata, että niitä on ollut ohjaamassa suuresti pohjimmaiset arvoni. Pohjimmaiset arvoni perustuvat yksilön vapauteen ja vastuuseen, sekä ennen kaikkea vastuuseen huolehtia heikossa asemassa olevista ja luonnosta. Olen myös aina ollut äärimmäisen kiinnostunut historiasta, toisten kokemuksista, erilaisuudesta – koko elämän tarjoamasta kirjosta. Lapsena asetuin kiusatun puolelle seurauksista huolimatta. Onneksi kiinnostukseni kirjallisuutta kohtaan varmisti sen, että usein selvisin tilanteesta kuin tilanteesta puhumalla. Kun ohjaa käytöstään kohti omia perusarvojaan, niin voi huomata olevansa myös itsevarmempi ja ennen kaikkea onnellisempi.
”Pohjimmaiset arvoni perustuvat yksilön vapauteen ja vastuuseen, sekä ennen kaikkea vastuuseen huolehtia heikossa asemassa olevista ja luonnosta.”
Kun tulin kohti aikuisuutta, niin toteutin arvojeni mukaista elämää opiskelemalla, työnteolla ja vapaaehtoistyöllä. Lukiossa meni neljä vuotta, sillä halusin rauhassa saada kaiken lukion tarjoamasta kurssivalikoimasta irti. Ammattikorkeakoulun suoritin taas alle määräajassa erinomaisin arvosanoin. Osittain siksi, että ammattikorkeakoulun taso oli itselleni helppo ja mahdollisti myös sen, että pystyin keskittymään enemmän vapaaehtoistyöhön. Yliopistoon en lähtenyt, koska Turun yliopistossa ei voinut valita eläinlääketieteellistä eikä rakentamisen diplomi-insinöörin linjaa. Olin päättänyt, että en jätä kotikaupunkiani, sillä Turussa on läheiset ja ennen kaikkea Suomen vanhin eläinsuojeluyhdistys.
Lapsuudessa ja nuoruudessa keskityin auttamaan ihmisiä, mutta huomasin sen olevan yksin kovin raskasta. En ehtinyt etsiä paikallisia ”ihmispuolen” yhdistyksiä, sillä lukiossa ollessani lähdin mukaan Kodinvaihtajat ry:n toimintaan. Lukiolaisena adoptoin myös ensimmäiset rescue-eläimeni ja muutin pois kotoa. Eläinsuojelutyö vei heti ison osan ajastani, mutta myös opiskelin ja tein 2-3 työtä samaan aikaan. En olisi voinut kuvitellakaan, etten olisi antanut aikaani heikoimpien puolustamiseen. Koin myös työnteon tärkeänä, enkä voinut ymmärtää sitä, että miksi terve ihminen ei voisi elättää itseään. Eläinsuojelutyö muuttui nopeasti kutsumukseksi ja huomasin, että sitä kautta pääsee käsiksi myös hankaliin ihmisten ongelmiin ja mitä tärkeintä pystyin ratkaisemaan ne. Pian huomasin olevani mukana myös monien muiden yhdistysten toiminnassa, joista kasvattavimmaksi kokemukseksi koitui Suomen vanhimman eläinsuojeluyhdistyksen (tesyn) toiminta, jossa olen aktiivisesti mukana vielä tänä päivänä.
Tesyn toimintaan lähdin mukaan aktiivisesti vuonna 2012 vapaaehtoisena ja pian olin mukana koordinoimassa koko yhdistyksen vapaaehtoistoimintaa. Vuotta myöhemmin valmistuin SEY Suomen eläinsuojelun vapaaehtoiseksi eläinsuojeluneuvojaksi, minä toimin edelleen. Eläinsuojeluneuvojana olen oppinut sen, missä tilassa yhteiskuntamme on. Opin myös, että sydämen sivistys ei katso ammattia, koulutusta tai kukkaron kokoa. Kohtasin äärimmäisen julmia ihmisiä, valtavaa tiedon puutetta ja henkistä sekä fyysistä sairastuneisuutta. Käsittämättömäksi koin sen, että tätä julmuutta tapahtuu jatkuvasti ja joka paikassa, mutta aivan liian moni sulkee silmänsä siltä.
”Käsittämättömäksi koin sen, että tätä julmuutta tapahtuu jatkuvasti ja joka paikassa, mutta aivan liian moni sulkee silmänsä siltä.”
Vuonna 2015 lopulla Tesyn toiminta kohtasi kriisin, joka jatkui aina vuoteen 2017 asti. Alkuvuodesta 2017 minusta tuli yhdistyksen puheenjohtaja ollessani vielä vain 25 vuotias. Tehtävä oli äärimmäisen haastava, mutta päätin antaa kaikkeni Suomen vanhimman ja suurimman eläinsuojeluyhdistyksen pelastamiseksi. Toimin puheenjohtajana kesään 2020 asti ja sain karistettua yhdistyksen vanhat ongelmat pois. Myös toiminta laajeni huomattavasti. Tuona aikana erikoistuin myös rakennusterveysasiantuntijaksi ja liityin SEY Suomen eläinsuojelun hallitukseen. Huolehdin myös tällöin sydämen sivistyksen lisäksi tiedollisesta sivistyksestä. Aloitin myös jälleen maalaamaan ja harrastamaan aktiivisemmin myös rakasta taidollista sivistystä. Minua voisi siis sanoa melko ahkeraksi ja koska – sydän -, niin en ole halunnut käyttää omia resurssejani vain oman henkilökohtaisen hyvinvoinnin kasvattamiseen.
En ole ihmisyksilönä lähelläkään täydellistä, mitä se edes on? Mutta koen, että sivistyneisyyteni on sopusoinnussa niin tiedollisen, taidollisen kuin sydämen sivistyksen suhteen. En voi muuta kuin toivoa, että kaikissa ympäristöömme ja yhteiskuntaamme koskevissa päätöksentekoelimissä on tämän koko kolminaisuuden omaavia ihmisiä.
Sydämellä – Taru